Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Share |

Reino Myllymäki

Reino Myllymäki on kokenut liiketoiminnan ja tietohallinnon kehittäjä, joka kokee lähellä sydäntään oleviksi asioikseen liiketoiminnan ja tietohallinnon yhteistoiminnan kehittämisen sekä tietojärjestelmäprojektien onnistumisen todennnäköisyyden parantamisen.

Reino Myllymäki on monen tietohallintojohtajan ja projektipäällikön henkilökohtainen ammattimentori, IT Forumin puheenjohtaja, ICT Leaders Finland ry:n tiedotusvastaava, Bonnier Pro Tietohallinto -palvelun päätoimittaja sekä tietokirjailija.

Päivätyönsä ohella Reino toimii Lahela-seuran ja Ruotsinkylän kyläyhdistyksen hallituksen jäsenenä. Näissä tehtävissä Reino on perehtynyt paikallisdemokratiaan, liikenneasioihin sekä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA).

Reinon harrastuksia edellä mainittujen lisäksi ovat ilmailuhistoria, sukututkimus ja golf. Hän on VL Myrsky II -entisöintiprojektin tiedottaja ja Lokkiprojektin tiedottaja sekä Ilmailumuseoyhdistyksen hallituksen jäsen ja tiedottaja.

Kuuden tietokirjan sekä päätoimittamaansa tietopalveluun kirjoittamiensa artikkelien lisäksi Reinon on kirjoittanut useita konferenssipapereita kansainvälisiin konferensseihin ja on aktiivinen blogi- ja Wikipediakirjoittaja.

Reino Myllymäki on koulutukseltaan rakennus-DI (1992). JOKO tuli suoritettua vuonna 2003 ja Coaching Diplomi 2011.

Vilkuttaisit, isi!

Perjantai 10.3.2017 - Reino Myllymäki

Mutka_matkassa_720x450.jpg

Urmas Yksioiko oli suoraviivainen mies. Hän ei liikenteessäkään käyttänyt vilkkua - tai siis käytti laittamalla vilkun päälle samalla, kun käänsi rattia - koska tiesi minne oli menossa, eikä se muille kuulunut. Pahoja onnettomuuksia ei ollut onneksi syntynyt, mutta kauhistuneita ilmeitä, tööttäyksiä, keskisormia ja yhdet sakot oli saatu.

Urmas Yksioikolla meni taloudellisesti huonosti. Oli mennyt jo pitkään. Talletukset ja sijoitukset olivat muuttuneet lainoiksi, kun menestyvän perheen kulisseja oli pitänyt pitää yllä. Vaimo ei paljon raha-asioista perustanut eikä tiennyt, mutta halusi kuitenkin ajaa tavallisesti arvostettuna pidetyn automerkin yksilöllä. Ei tiennyt sitäkään, että talo oli kurkihirttä - jos semmoinen talossa edes nykyään oli - myöten kiinnitetty.

Urmas Yksioikon vanhempi tytär oli menossa naimisiin. Sulhanen oli hyvätapainen vaan ei kovin varakkaasta perheestä. Urmas tiedosti, että hänestä oli tulossa maksumies, mutta ei hätää, sillä häät pidettäisiin vasta reilun vuoden kuluttua, koska arvostetussa vihkikirkossa oli vasta sitten vapaan tulevalle pariskunnalle sopiva vihkimishetki.

Vuosi kului kuitenkin yllättävän nopeasti. Häitä suunniteltiin täyttä häkää. Oli palkattu oikein hääsuunnittelija, oli mietitty juhlapaikkaa, tarjoilua, kukkia ja häämatkaa sekä montaa muuta kalliilta kuulostavaa asiaa. Urmas ei hennonut kertoa täysin hääprojektin pauloissa olevalle vaimolleen tai tyttärilleen, että heillä ei oikeasti ollut varaa tuollaiseen satsaukseen. Hän odotti ihmettä, joka korjaisi perheen taloudellisen tilanteen.

Ihmettä ei tullut, mutta laskuja alkoi tulla. Kolme viikkoa ennen häitä, kun kutsutkin oli lähetetty sadoille häävieraille, Urmas joutui tunnustamaan, että heillä ei ollut varaa suunniteltuihin häihin. Ei mitenkään. Tyrmistyneet ilmeet ja murhaavat katseet sekä äidin että morsiamen suunnalta olivat hänelle asia, mitä hän ei ollut ikinä toivonut.

Häät pidettiin mutta voimakkaasti karsitussa muodossa. Sekä vaimo että tytär olivat sydänjuuriaan myöten pettyneitä, kuinka heidän suunnitelmansa valuivat hukkaan. Tytär muuttui isänsä seurassa sanattomaksi, eikä hän itse asiassa enää koskaan puhunut isälleen mitään. Ei hän alun perin ollut suuria ja hienoja häitä halunnut, mutta nälkä oli kasvanut syödessä, kun isi ei ollut kertonut taloudellisia realiteetteja. Urmaskaan ei saanut hääjuhlassa kunnollista puhetta aikaiseksi, niin häpeissään hän oli tilanteesta.

Vaimo otti häiden jälkeen eron Urmaksesta ja vei heidän nuoremman tyttären mukanaan, koska Urmas oli tuottanut niin suuren pettymyksen hänelle ja vanhemmalle tyttärelle, eikä ilmiselvästi kyennyt elättämään perhettä, elintason ylläpitämisestä puhumattakaan. Myöhemmin Urmas kuuli, että nuorempi tytär oli mennyt naimisiin hillitysti maistraatissa, siitä hänelle mitään kertomatta.

Urmas kuoli murtuneena ja unohdettuna.

Vilkuttaisit, isi!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vilkuttaminen, liikenne, informointi, johtaminen, miellyttäminen, unelmien murskaaminen

Forsnabba-tutkimus etenee jälleen

Perjantai 6.1.2017 - Reino Myllymäki

Forsnabba-tutkimus eli Kaustisen Köyhäjoen Forsnabban talon perustajien, Elias Olavinpoika Ahon (1728-1805) ja Anna Tanelintytär Penttilän (1726-1809) jälkeläisten selvittäminen nytkähti joulun välipäivinä taas liikkeelle.

Paitsi uusia tauluja - nyt jo mennään numeroinnissa yli 700:n - on tiedot tarkentuneet, ja välistä puuttuvia tauluja on saatu syntymään. Suurin hyöty on ollut Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen jäsensivujen materiaalista, etenkin usean pitäjän osalta 1900-luvun alkuun ulottuvasta rippikirjamateriaalista.

Tavoitteena on edelleen luoda kirja, joka sisältää Forsnabban perustajapariskunnan jälkeläiset noin vuoteen 1916 saakka. Tai vuoteen 1899. Sukututkimustiedon kerääminen ja julkaiseminen on kaksi eri asiaa. Tavoitteena on, että kirjassa käsitellään vain vainajia eikä heistäkään arkaluonteisia tietoja. Kirja on tarkoitus julkaista vielä vuonna 2017.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sukututkimus, Elias Olavinpoika Aho, Forsnabba, Myllymäki, Köyhäjoki, Kaustinen

10 vuotta blogikirjoittamista, 20 vuotta digikuvaamista

Perjantai 1.4.2016 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

Tänään on merkkipäivä. Tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun aloitin blogikirjoittamisen.

Tänään on aprillipäivä mutta tuo ei ollut mikään aprillipila. 1.4.2006 YIT otti käyttöön englanninkielisen intranetin ja tuon intranetin käyttöönoton myötä aloin kirjoittaa CIO Review -otsikon alla mielestäni tärkeistä tapahtumista. Vuonna 2006 kirjoituksia julkaistiin neljä, vuosina 2007-2008 yksi per kuukausi eli vuonna 2007 siis 12 ja 2008 kolme. Yhteensä 19. Eihän se paljoa ole mutta semmoisenkin lukijapalautteen sain, että kirjoitukseni olivat ainoa keino saada selville, mitä firmassa todella tapahtui. Siis tietohallintojohtajan katsauksista. Hmm....

Se kaikkein suosituin blogikirjoitus?

YIT:n ajalta ei minulla mitään lukijamäärämittauksia ole olemassa. Mutta myöhemmin olen kirjoittanut kirjaimellisesti satoja kirjoituksia ja suosituin kirjoitus - samalla CxO:n eniten luettu kirjoitus - on kesälomalla 29.6.2011 kirjoitettu. Rakensin silloin anoppilaan portaita, joiden kaltevuuden piti olla 1:5. Syntyi blogikirjoitus Rakentamismääräyskokoelmasta löytyy portaan kaava, joka sitten on ollut kai monelle hyödyllinen.

Täydennän nyt tuota vajaat viisi vuotta vanhaa kirjoitustani portaan kaavaan liittyvällä taulukolla:

Nousu (cm) Etenemä= (cm) Kaltevu= us (1:n) Kaltevu= us (asteet)
0 63   0
1 61                 61,0   0,9
2 59                 29,5   1,9
3 57                 19,0   3,0
4 55                 13,8   4,2
5 53                 10,6   5,4
6 51                    8,5   6,7
7 49                    7,0   8,1
8 47                    5,9   9,7
9 45                    5,0   11,3
10 43                    4,3   13,1
11 41                    3,7   15,0
12 39                    3,3   17,1
13 37                    2,8   19,4
14 35                    2,5   21,8
15 33                    2,2   24,4
16 31                    1,9   27,3
17 29                    1,7   30,4
18 27                    1,5   33,7
19 25                    1,3   37,2
20 23                    1,2   41,0

Pahoittelen MS Excelin tuottaman HTML-taulukon tylsyyttä. Mutta ensimmäisessä sarakkeessa on nousu, toisessa etenemä, kolmannessa portaikon kaltevuus 1:n (esimerkiksi 9 cm nousulla saadaan 45 cm etenemä, jolloin kaltevuus on 1:5) ja lopuksi kaltevuus asteina. Toivottavasti tästä(kin) on monelle hyötyä.

20 vuotta digikuvausta

Tänä keväänä tuli kuluneeksi myös 20 vuotta digikuvauksen aloittamisesta. Ensimmäinen ottamani kuva on päivätty muistaakseni 5.3.1996. Kamerana oli toinen YIT:n Tietohallinto-osastolle ostetuista Kodak DC-50 -kameroista. Kamera oli mukana huhtikuussa 1996 Australiassa.

Aluksi kuvaus oli vain kokeilua. Kuvien tarkkuus (reilut 700 px kertaa reilut 500 px) kun ei riittänyt painokuviin. Jatkoin kinofilmille, kokeilin APS-filmille kuvausta ja lopulta siirryin kokonaan digikuvaukseen. Se tapahtui jossain vuoden 2005 tienoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtaminen, vaikuttaminen, blogi, digitalisaatio

Lisää kirjoituksia