Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Share |

Reino Myllymäki

Reino Myllymäki on kokenut liiketoiminnan ja tietohallinnon kehittäjä, joka kokee lähellä sydäntään oleviksi asioikseen liiketoiminnan ja tietohallinnon yhteistoiminnan kehittämisen sekä tietojärjestelmäprojektien onnistumisen todennnäköisyyden parantamisen.

Reino Myllymäki on monen tietohallintojohtajan ja projektipäällikön henkilökohtainen ammattimentori, IT Forumin puheenjohtaja, ICT Leaders Finland ry:n tiedotusvastaava, Bonnier Pro Tietohallinto -palvelun päätoimittaja sekä tietokirjailija.

Päivätyönsä ohella Reino toimii Lahela-seuran ja Ruotsinkylän kyläyhdistyksen hallituksen jäsenenä. Näissä tehtävissä Reino on perehtynyt paikallisdemokratiaan, liikenneasioihin sekä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA).

Reinon harrastuksia edellä mainittujen lisäksi ovat ilmailuhistoria, sukututkimus ja golf. Hän on VL Myrsky II -entisöintiprojektin tiedottaja ja Lokkiprojektin tiedottaja sekä Ilmailumuseoyhdistyksen hallituksen jäsen ja tiedottaja.

Kuuden tietokirjan sekä päätoimittamaansa tietopalveluun kirjoittamiensa artikkelien lisäksi Reinon on kirjoittanut useita konferenssipapereita kansainvälisiin konferensseihin ja on aktiivinen blogi- ja Wikipediakirjoittaja.

Reino Myllymäki on koulutukseltaan rakennus-DI (1992). JOKO tuli suoritettua vuonna 2003 ja Coaching Diplomi 2011.

Reinosta kolumnisti

Torstai 5.10.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

KU_Elavien_kylien_Tuusula_RM_2017-10-05.JPG

Kolumnistinurani alkoi torstaina 5.10.2017, kun Keski-Uusimaa-lehti julkaisi ensimmäisen kirjoitukseni. Ihan yllättäin tämä ei tapahtunut, sillä kollega Toni Hinkka oli pohjustanut asiaa jo vuosi pari sitten ja itsekin olin ollut aloitteellinen asiassa. Vaan näytekirjoituksen kirjoittaminen oli jäänyt tekemättä.

No, nyt sitten otin itseä niskasta kiinni ja kirjoitin päätoimittajalle näytekirjoituksen. Olin päättänyt kirjoittaa aiheesta "elävien kylien Tuusula" ja tämän toteutin. Kirjoitus kelpasi ja nyt sitä sitten ollaan kolumnisti.

Kun Toni kirjoittaa johtamisasioista, minä puolestani kirjoitan paikallista asioista. Lupaan kuitenkin, että otan tuottavuus- ja digitalisaatioasiat - eli lempiaiheet - esille kirjoituksistani mutta ihan takuulla paikallisista, käytännönläheisistä näkökulmista.

Ensimmäinen kirjoitus - Elävien kylien Tuusula - keskittyy siihen, että Tuusulassa on elämää keskuksiksi ylennettyjen kylien Hyrylä, Jokela, Kellokoski ja Riihikallio ulkopuolellakin. Lahelalaiset kun mieltävät itsensä lahelalaisiksi eivätjä hyryläläisiksi. Samaan tapaan ruotsinkyläläiset ovat jotain muuta kuin riihikalliolaisia.

Lue kirjoitus!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjoittaminen, vaikuttaminen, Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä, Nahkela

Ei mene aina kaikki putkeen

Maanantai 4.9.2017 - Reino Myllymäki

Sattui käteeni muistikirja, johon olin kirjannut tapahtumia huhtikuussa 2010 tapahtuneelta Australian-matkaltamme. Olin unohtanut muistikirjan kokonaan, ehkäpä siksi, että matkan loppuosasta tuli muutenkin ikimuistoinen, kun jäimme jumiin Islannin tuhkapilvijutun takia maapallon toiselle puolelle.

Kaikki aina ei mene putkeen, mutta Australiassa on se hyvä puoli, että asiat järjestyvät lopulta, eikä hampaita kiristellä. "No worries", ei tarkoita, että mitään ongelmia ei ole, vaan: "Ota rennosti, asiat järjestyvät kyllä". Seuraavassa ote muistikirjastani.

Goldsbrough_2010_720x405.jpg

"5.4. saavuttiin Sydneyhyn. Otettiin coach, mutta mentiin väärään paikkaan. Saatiin kuitenkin nopeasti kuljetus täpötäydellä coachilla hotelliin. Hotellihuone ei ollut valmis, kello oli jotain 8 aamulla ja oli sitä paitsi toinen pääsiäispäivä. Käytiin aamiaisella Mäkkärillä ja käveltiin Darling Harbourin alueella. Lähdettiin klo 12:n maissa kokeilemaan, josko huone olisi valmis. Ei ollut, torkuttiin aulassa, kunnes kyllästyisivät ja ohjaisivat meidät siivottuun huoneeseen.

Goldsbrough_Backyard_2010_720x405.jpg

Lopulta lähellä klo 14 saatiin huone kuudennesta kerroksesta. Huomattiin nopeasti, ettei Karrille ollut petiä ja mentiin valittamaan. Seuraavaksi saatiin huone seitsemännestä kerroksesta, mutta sitä ei oltu edes siivottu. Lopulta kolmas kerta onnistu, 11. kerroksen huoneesta oli hyvät näkymät. Kuudennen ja seitsemännen kerroksen huoneista olisi nähnyt vain seinää ja lisäksi seitsemännen kerroksen huone oli hissin vieressä."

Goldsbrough_11th_Floor_2010_720x405.jpg

Huoneistohotellityyppinen laitos oli entinen villavarasto. Huoneessa oli oma keittiö hellalla, mikrolla ja isolla jääkaapilla. Kylppärissä oli pesukone. Hienoa! Silloin ei ollut vielä tiedossa, miten reissu päättyy. Hyvinhän sen päättyi lopulta, mutta oleskelu Australiassa venyi muutaman päivän Islannin tuhkapilviongelman vuoksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matkailu, hotelli, Australia, Sydney, Islannin tuhkapilvi

Valkoiset bussit

Tiistai 4.7.2017 - Reino Myllymäki

Valkoiset_bussit_360_px_levea.jpgKirjastosta käteeni sattui Bo Lidegaardin vuonna 2015 alkukielellä tanskaksi ja vuonna 2016 suomeksi julkaistu teos Koodinimi Valkoiset bussit.

Kirja kertoo pelastusoperaatioista, joiden tarkoitus on noutaa kotiin tanskalaisia ja norjalaisia keskitysleirivankeja ennen Natsi-Saksan romahtamista. Oli näet mahdollista, että vangeille ehtisi käydä huonosti ennen sitä.

Kirjan kuvaaman ajanjakson aikana - noin 1943-1945 - Ruotsi on vapaa itsenäinen valtio, Tanska ja Norja ovat miehitettyjä itsenäisiä valtioita, joista Tanskan miehitys on kevyempi. Saksa leikkii Tanskan olevan suvereeni valtio, mutta Norjan hallitus on paennut Englantiin ja muodostanut sinne pakolaishallituksen.

Tuhansittain norjalaisia, tanskalaisia ja maattomia on kuljetettu Saksaan keskitysleireille ja niiden sadoille sotavankileireille. Joukossa on poliiseja, rajavartioita ja tietysti juutalaisia. Ensimmäinen homma heidän pelastamisekseen on saada selville nimet, vankinumerot ja sijainnit. Vankeja siirretään leireiltä toisille ja perässä pysyminen on hankalaa. Saksan tavoitteena on pitää vangit harmaana massana. Siihen, että näin ei käynyt, suuri kunnia kuuluu vangeille itselleen. He toimittivat leireistä ulos tietoa, jonka perusteella voitiin tehdä nimilistoja.

Sen jälkeen, kun vankien nimet, numerot ja leirit oli saatu selville, heille voitiin lähettää ruokaa ja vaatteita. Punaisen ristin lipun alla tehty avustustoiminta pelasti kuolemanleireiltä tuhansia tanskalaisia ja norjalaisia, sillä ratkaisevan ajan koittaessa he olivat paremmassa kunnossa kuin kohtalontoverinsa.

Pelastusoperaation keulahahmoksi nostettiin Ruotsin Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Folke Bernadotte, joka oli kuningas Kustaa V:n veljenpoika. Syntyy tavallaan kaksi pelastusoperaatiota, joista Ruotsin pelastusoperaatio perustuu "lomalla" oleviin sotilaisiin eli kyseessä on sotilasoperaatio ja Tanskan puolestaan perustuu vapaaehtoisiin. Yhteistä on valkoisiksi maalatut bussit, joiden katossa on Punaisen Ristin tunnus ja Ruotsin tai Tanskan lippu.

Ruotsin bussit ovat bensakäyttöisiä ja niissä on ratti väärällä puolella. Tanskalaisten bussit ovat vanhoja romuja, osa puukaasukäyttöisiä. Henkilökunta tekee ihmeitä sompaillessaan ruuhkaisia ja pommitettuja Saksan teitä ja pitäessään hajoavat bussit ajokuntoisina. Riesana on myös matalalla lentävät Liittoutuneiden hävittäjät, jotka ampuvat kaikkea, mitä vastaan tulee - myös valkoisia busseja. Yksi kuljettaja menettää henkensä ja yksi loukkaantuu - samoin kuin kymmenet vapautetut vangit.

Joka tapauksessa näiden operaatioiden myötä yli 20 000 norjalaista, tanskalaista ja muunmaalaista vankia vapautetaan ja kuljetetaan Tanskaan ja Ruotsiin. Oma osansa tarinassa on suomalaisella Felix Kerstenillä, joka on Heinrich Himmlerin hieroja ja siten pääsy pelätyn SS-johtajan puheille. Felixin toiminta pelasti tuhansia.

Kirja oli itselleni mielenkiintoinen monessa suhteessa. Mielenkiintoista oli lukea, kuinka paatuneet natsijohtajat alkoivat sodan lopulla tuntea hirttosilmukan kaulallaan ja alkoivat etsiä puolestapuhujia itselleen vapauttamalla vankeja. Vielä mielenkiintoisempi oli itselle tuon vähän tuntemattomaksi jääneen ajanjakson - lokakuusta 1944 toukokuuhun 1945 - kuvaus. Suomessa kun keskityimme tuohon aikaan ajamaan saksalaisia Lapista ja Valvontakomission mielivaltaan, emmekä Saksan tapahtumiin.

Kolmas mielenkiintoinen seikka on keulakuvan Folke Bernadotten kohtalo. Hän ehtii vain kuusi viikkoa sodan päättymisen jälkeen julkaisemaan pelastusoperaatioista kirjan, jossa hän omii kunnian asiasta itselleen. Vaikka sodanjälkeisinä vuosina ihmetellään - syyttä tai syystä - juutalaisten pientä määrää pelastettujen joukossa, Bernadotte nousee Ruotsin Punaisen ristin puheenjohtajaksi ja YK:n neuvottelijaksi Palestiinan kysymyksessä. Sionistinen Lehi-ryhmä piti häntä juutalaisvihaajana ja otti häneltä hengen Jerusalemissa 17.9.1948.

Kannattiko ottaa kunnia pelastusoperaatiosta, Folke?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sota, toinen maailmansota, tanska, norja, ruotsi, saksa, keskitysleiri, vanki

Lisää kirjoituksia