Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Reinosta kolumnisti

Torstai 5.10.2017 - Tuottavuusaktivisti Reino Myllymäki

KU_Elavien_kylien_Tuusula_RM_2017-10-05.JPG

Kolumnistinurani alkoi torstaina 5.10.2017, kun Keski-Uusimaa-lehti julkaisi ensimmäisen kirjoitukseni. Ihan yllättäin tämä ei tapahtunut, sillä kollega Toni Hinkka oli pohjustanut asiaa jo vuosi pari sitten ja itsekin olin ollut aloitteellinen asiassa. Vaan näytekirjoituksen kirjoittaminen oli jäänyt tekemättä.

No, nyt sitten otin itseä niskasta kiinni ja kirjoitin päätoimittajalle näytekirjoituksen. Olin päättänyt kirjoittaa aiheesta "elävien kylien Tuusula" ja tämän toteutin. Kirjoitus kelpasi ja nyt sitä sitten ollaan kolumnisti.

Kun Toni kirjoittaa johtamisasioista, minä puolestani kirjoitan paikallista asioista. Lupaan kuitenkin, että otan tuottavuus- ja digitalisaatioasiat - eli lempiaiheet - esille kirjoituksistani mutta ihan takuulla paikallisista, käytännönläheisistä näkökulmista.

Ensimmäinen kirjoitus - Elävien kylien Tuusula - keskittyy siihen, että Tuusulassa on elämää keskuksiksi ylennettyjen kylien Hyrylä, Jokela, Kellokoski ja Riihikallio ulkopuolellakin. Lahelalaiset kun mieltävät itsensä lahelalaisiksi eivätjä hyryläläisiksi. Samaan tapaan ruotsinkyläläiset ovat jotain muuta kuin riihikalliolaisia.

Lue kirjoitus!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjoittaminen, vaikuttaminen, Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä, Nahkela

Valkoiset bussit

Tiistai 4.7.2017 - Reino Myllymäki

Valkoiset_bussit_360_px_levea.jpgKirjastosta käteeni sattui Bo Lidegaardin vuonna 2015 alkukielellä tanskaksi ja vuonna 2016 suomeksi julkaistu teos Koodinimi Valkoiset bussit.

Kirja kertoo pelastusoperaatioista, joiden tarkoitus on noutaa kotiin tanskalaisia ja norjalaisia keskitysleirivankeja ennen Natsi-Saksan romahtamista. Oli näet mahdollista, että vangeille ehtisi käydä huonosti ennen sitä.

Kirjan kuvaaman ajanjakson aikana - noin 1943-1945 - Ruotsi on vapaa itsenäinen valtio, Tanska ja Norja ovat miehitettyjä itsenäisiä valtioita, joista Tanskan miehitys on kevyempi. Saksa leikkii Tanskan olevan suvereeni valtio, mutta Norjan hallitus on paennut Englantiin ja muodostanut sinne pakolaishallituksen.

Tuhansittain norjalaisia, tanskalaisia ja maattomia on kuljetettu Saksaan keskitysleireille ja niiden sadoille sotavankileireille. Joukossa on poliiseja, rajavartioita ja tietysti juutalaisia. Ensimmäinen homma heidän pelastamisekseen on saada selville nimet, vankinumerot ja sijainnit. Vankeja siirretään leireiltä toisille ja perässä pysyminen on hankalaa. Saksan tavoitteena on pitää vangit harmaana massana. Siihen, että näin ei käynyt, suuri kunnia kuuluu vangeille itselleen. He toimittivat leireistä ulos tietoa, jonka perusteella voitiin tehdä nimilistoja.

Sen jälkeen, kun vankien nimet, numerot ja leirit oli saatu selville, heille voitiin lähettää ruokaa ja vaatteita. Punaisen ristin lipun alla tehty avustustoiminta pelasti kuolemanleireiltä tuhansia tanskalaisia ja norjalaisia, sillä ratkaisevan ajan koittaessa he olivat paremmassa kunnossa kuin kohtalontoverinsa.

Pelastusoperaation keulahahmoksi nostettiin Ruotsin Punaisen Ristin varapuheenjohtaja Folke Bernadotte, joka oli kuningas Kustaa V:n veljenpoika. Syntyy tavallaan kaksi pelastusoperaatiota, joista Ruotsin pelastusoperaatio perustuu "lomalla" oleviin sotilaisiin eli kyseessä on sotilasoperaatio ja Tanskan puolestaan perustuu vapaaehtoisiin. Yhteistä on valkoisiksi maalatut bussit, joiden katossa on Punaisen Ristin tunnus ja Ruotsin tai Tanskan lippu.

Ruotsin bussit ovat bensakäyttöisiä ja niissä on ratti väärällä puolella. Tanskalaisten bussit ovat vanhoja romuja, osa puukaasukäyttöisiä. Henkilökunta tekee ihmeitä sompaillessaan ruuhkaisia ja pommitettuja Saksan teitä ja pitäessään hajoavat bussit ajokuntoisina. Riesana on myös matalalla lentävät Liittoutuneiden hävittäjät, jotka ampuvat kaikkea, mitä vastaan tulee - myös valkoisia busseja. Yksi kuljettaja menettää henkensä ja yksi loukkaantuu - samoin kuin kymmenet vapautetut vangit.

Joka tapauksessa näiden operaatioiden myötä yli 20 000 norjalaista, tanskalaista ja muunmaalaista vankia vapautetaan ja kuljetetaan Tanskaan ja Ruotsiin. Oma osansa tarinassa on suomalaisella Felix Kerstenillä, joka on Heinrich Himmlerin hieroja ja siten pääsy pelätyn SS-johtajan puheille. Felixin toiminta pelasti tuhansia.

Kirja oli itselleni mielenkiintoinen monessa suhteessa. Mielenkiintoista oli lukea, kuinka paatuneet natsijohtajat alkoivat sodan lopulla tuntea hirttosilmukan kaulallaan ja alkoivat etsiä puolestapuhujia itselleen vapauttamalla vankeja. Vielä mielenkiintoisempi oli itselle tuon vähän tuntemattomaksi jääneen ajanjakson - lokakuusta 1944 toukokuuhun 1945 - kuvaus. Suomessa kun keskityimme tuohon aikaan ajamaan saksalaisia Lapista ja Valvontakomission mielivaltaan, emmekä Saksan tapahtumiin.

Kolmas mielenkiintoinen seikka on keulakuvan Folke Bernadotten kohtalo. Hän ehtii vain kuusi viikkoa sodan päättymisen jälkeen julkaisemaan pelastusoperaatioista kirjan, jossa hän omii kunnian asiasta itselleen. Vaikka sodanjälkeisinä vuosina ihmetellään - syyttä tai syystä - juutalaisten pientä määrää pelastettujen joukossa, Bernadotte nousee Ruotsin Punaisen ristin puheenjohtajaksi ja YK:n neuvottelijaksi Palestiinan kysymyksessä. Sionistinen Lehi-ryhmä piti häntä juutalaisvihaajana ja otti häneltä hengen Jerusalemissa 17.9.1948.

Kannattiko ottaa kunnia pelastusoperaatiosta, Folke?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sota, toinen maailmansota, tanska, norja, ruotsi, saksa, keskitysleiri, vanki

Kenelle helvetin pimeimmät paikat on varattu?

Lauantai 22.3.2014 - Reino Myllymäki

oyk_gungkarr.pngRuotsinkylän Myllykylässä ns. Senkkerin alueella sijaitsee pähkinäpensaslehto, joka on suojeltu luonnonsuojelulailla. Ruotsinkylän-Myllykylän II osayleiskaavassa pähkinäpensaslehto pienine suoja-alueineen on esitetty suojeltavaksi mutta ympäristö louhittavaksi.

Kaavamerkinnät ovat:

  • SL = Luonnonsuojelualue
  • EV = Suojaviheralue
  • EO = Maa-ainesten ottoalue
  • M11 = Maa- ja metsätalousvaltainen alue (pilkistää oikeassa alakulmassa)

Osayleiskaava nykymuodossaan mahdollistaa siis Gungkärrin SL- ja EV-alueiden ympäristön louhinnan niin, että mitään ekologista käytävää alueen kaakkoispuolella olevaan maa-ja metsätalousvaltaiseen alueeseen taikka itäpuolella olevaan MY-2 -alueeseen (maisemallisesti arvokas Vähäsuonkallion alue) ei jää jäljelle.

Konkretisoidakseen lopputulosta Ruotsinkylän kyläyhdistys hankki Vastavalo Oy:ltä käyttöoikeuden valokuvaan, joka on otettu Paraisten kalkkilouhoksella vuonna 2011 (c) Anne Saarinen.

gungkarrin_tulevaisuuskuva_pieni.jpg

En tiedä teistä, mutta tämänkaltainen "luonnonsuojelu" ei ole ainakaan minun arvojeni mukaista. On toki totta, että kaavamerkintä ei ole suoraan lupa maa-ainesten ottoon. Mutta jos tarkoitus ei ole koskaan antaa maanomistajlle lupaa maa-ainesten ottoon niin, että kuvan mukainen tilanne mahdollistuu, miksi mahdollistaa se edes kaavassa?

Tuusulan kunnanhallitus esittää Tuusulan kunnanvaltuustolle Ruotsinkylän-Myllykylän II osayleiskaavan hyväksymistä. Asia tulee esille 31.3.2014. Voit vaikuttaa asioiden kulkuun sitä ennen monella tapaa: voit osallistua osayleiskaavan toteutumisen vaikutuksia puntaroivaan mielipidekyselyyn, voit keskustella asiasta kunnanvaltuutettusi kanssa, voit kirjoittaa asiasta lehtien yleisönosastolle jne.

Sillä Dante Aligherin (1265-1321) sanomaksi on laitettu (ainakin Dan Brownin kirjassa Inferno) seuraava lausahdus:

Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille,
jotka säilyttävät puolueettomuutensa
moraalisten kriisien aikoina.

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Etelä-Tuusulan kyläyhdistysten verkkosivustolla 22.03.2014.

3 kommenttia . Avainsanat: Tuusula, Ruotsinkylä, Myllykylä, Senkkeri, Gungkärr, luonnonsuojelualue, louhinta, osayleiskaava