Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Share |

Reinon harrastukset

Golf

Kipinä golfiin iski vasta kauan green card -kurssin jälkeen. Green Card -kurssin kävin Vierumäellä, opettajana myöhemmin Idols-pronssimitalistina tunnetuksi tullut Pete Seppälä.

Golf on pikemminkin hyvä syy liikkua ja olla ulkona hyvässä seurassa kuin urheilumuoto. Näin on pakkokin olla, koska tasoitus on edelleen vaatimattomat 33,3. Eräällä golfkurssilla vuonna 2005 Mika Piltz kysyikin, että "mikä tuossa on, Reino, kun tuo sun pelisi ei lähde kulkemaan?" Kysymys oli hyvä, ottaen huomioon, että avasin väylille ja tein välillä par-tuloksia ja parempiakin. Ongelma on ollut se, että 18 reiän kierroksella aina jossain kohtaa peli romahtaa.

Olen myös osallistunut Golfreseptin järjestämiin pro-am kisoihin Platja de Palsissa, La Mangassa ja Catalynuassa, viimeksi mainituissa kahteen kertaan vuosina 2004-2009. Proiksi on osunut Lassi Tilander Jr., Pia Koivuranta ja Mika Mustonen.

golf_la_manga_2005.jpg

La Mangassa oli joukkueemme Lassi Tilander Jr., Heikki Niemelä, allekirjoittanut ja Vesa Matilainen hyvissä asemissa kärkikolmikossa ensimmäisen päivän jälkeen. Toisena päivänä saatu tulos 70 pudotti meidät keskikastiin.

Mutta kuten sanottu, golf on hyvä syy liikkua. Lisäksi laji on kehittänyt - suunnistuksen tapaan - strategista ajattelua ja itsehillintää. Hyvänä päivänä, kun on itseluottamus kunnossa, tulee tehtyä sankaritekoja, huonona päivänä ei onnistu mikään.

Järjestin YIT:n henkilökunnalle viidet golfkisat: 2004 Vuosaaressa, 2005 Kuusankosken Koski-Golfissa, 2006 Vammalan Lakesidessä, 2007 Porvoossa ja 2008 Kokkolassa. Ensimmäisissä vähän hätäisesti järjestetyissä kisoissa oli 70, muissa yli 100 osanottajaa. Pyrin järjestämään kisat vaihtelevalla menestyksellä YIT:n rakentamilla kentillä ja noista sellaisia olivat Kuusankoski ja Porvoo.

Olen jäsenenä Kalajokilaakson Golfissa, siis Hiekkasärkillä, mutta pelaan enimmäkseen Tuusulassa, jossa minulla on ollut jo useampana kesänä vuokrattuna osake. 

Sukututkimus

Sukujuureni ovat Perhonjokilaaksossa, tarkemmin sanottuna Köyhäjoki -nimisellä kylällä, josta molemmat vanhempani ovat kotoisin. Myllymäki-sukunimi juontuu Forsnabban talosta, jonka suutari Elias Olavinpoika Aho perusti 1750-luvulla Köyhäjoen mutkaan, Forsnabbaan. Forsnabbalaisia sanottiin alusta alkaen myllymäkeläisiksi, josta seurasi se, että valtaosa otti sukunimilain (1921) myötä sukunimekseen Myllymäki. Äitini on puolestaan Köyhäjoen Kykyrinkankaalle perustetusta Kykyri-talosta, vaikka asuikin suurimman osuuden lapsuudestaan Myllymäen numeroon kuuluvassa Ahola-talossa, joka oli joutunut vasaran alle 1930-luvulla.

Sukututkimuksen aloitin jouluna 2006 tutkimalla poikani äidinpuoleisia esivanhempia. Syy tähän on se, että omia esivanhempiani on tutkinut veljeni Reijo Myllymäki. Myöhemmin tarkistin veljeni tutkimustulokset ja aloin itsekin tutkia omia esivanhempiani. Helmikuussa 2011 julkaisimme veljeni kanssa äitimme esivanhempia käsittelvän kirjan Reino ja Rauha Kykyrin esivanhemmat.

Tavoitteena on samanlaisten kirjojen kirjoittaminen isäni sekä appivanhempieni esivanhemmista. Valitettavasti aikaa on vähän ja sukututkimus - golfin ja Wikipedian tavoin - vie paljon aikaa. Tällä hetkellä olen keräämässä tietoa Elias Olavinpoika Forsnabban os. Ahon ja Anna Tanelintytär os. Penttilän jälkeläisistä. Tavoitteena on julkaista kirja jälkeläisistä vuoteen 1899 saakka - muille sukututkijoille avuksi.

Sukututkimusrekisterin rekisteriseloste

Olen Perhonjokilaakson Sukututkijoiden jäsen, samoin Tuusula-seuran.

Ilmailuhistoria

Minulla on ollut jonkinmoinen kiinnostus lentokoneisiin pienestä alkaen. Kiinnostus konkretisoitui teekkariaikana. Luin kirjoja toisesta maailmansodasta ja sen ympäriltä. Törmäsin väitteeseen, jonka mukaan Suomen olisi pitänyt ostaa ennen talvisotaa parempia koneita kuin ostetut Fokkerit olivat.

Aloin tutkia, mitä parempia koneita olisi ollut saatavissa. Vuosien jälkeen olen päätynyt samaan lopputulemaan kuin eräät muutkin - mm. Jukka Raunio - eli siihen, että loppujen lopuksi Fokker D.XXI oli Suomen ilmavoimille ihan kohtuullisen hyvä kone. Parempia toki oli mutta useimmat olivat vientikiellossa. Joidenkin koneiden toimitukset eivät mitenkään olisi ehtineet Talvisotaan, esimerkiksi Ruotsi sai Seversky P-35 -koneensa vasta välirauhan aikana Petsamon kautta. Jotkut periaatteessa saatavilla olevat koneet - kuten ranskalaiset ja italialaiset - osoittautuivat Suomen talvessa lähinnä katastrofeiksi. Suomihan osti tai sai näitä etelän ihmeitä Talvi- ja Jatkosodan aikana.

Mutta jos oltaisiin oltu riittävän aikaisin liikkeellä amerikkalaisia Curtiss P-36 Hawk -hävittäjiä olisi voitu saada jo ennen Talvisotaa.

Kiinnostukseni ilmailuhistoriaan keskittyy toisaalta hävittäjäkoneisiin maailmansotien välisenä aikana, toisaalta kotimaiseen lentokoneteollisuuteen. En ole missään nimessä sotahullu ja ilmailuhistoriassakin minua kiinnostaa lähinnä tekniikka ja sen toimivuus erilaisissa olosuhteissa. Olen pikkuhiljaa kirjoitellut tästäkin aiheesta, ehkäpä joskus vielä raavin kasaan näistä aineksista kirjan.

Olen Ilmailumuseoyhdistyksen jäsen ja käynyt Suomen Ilmailumuseon opaskurssin, yksi opastuskin tuli tehtyä. Lokakuussa 2013 lupauduin VL Myrsky II -projektin tiedottajaksi. Vuodesta 2014 alkaen olen ollut yhdistyksen hallituksen jäsen vastuualueena tiedottaminen. Syksyllä 2014 lupauduin myös Lokkiprojektin tiedottajaksi. Tekemistä on riittänyt.

Lisäksi olen DC-yhdistyksen jäsen.

Wikipedia

Löysin kerran Wikipediasta puppua ja aloin ottamaan selvää, minne voin ilmoittaa ilmiselvästä virheestä. Selvisi, ettei minnekään, vaan virheen löytäjä korjatkoon... hankin tunnukset sekä suomen- että englanninkieliseen Wikipediaan. Joskus ehdin kirjoittamaan jotain, joskus seulomaan muiden tekemisiä. Itsestänikin on sivu Wikipediassa mutta sitä en ole tehnyt itse.

Kirjoittaminen

Monille kirjoittaminen on harrastus. Minulle ei. Minulle kirjoittaminen on tapa saada jotain aikaan ja vaikuttaa. Siksi kirjoittaminen on työtä, joskin toki mieluisaa sellaista.

Kakkoskirjaa kirjoittaessa minulle selvisi, että voi olla muitakin esteitä kirjoittamiselle kuin ajan tai inspiraation puute. Niska meni sillä tavoin jumiin, etten marras-joulukuussa 2011 voinut kirjoittaa juuri mitään. Sen jälkeen jumppaamalla olen saanut pidettyä niskan jonkinlaisessa kunnossa.

Joka tapauksessa on syntynyt jo kuusi kirjaa, kahta viimeistä lukuunottamatta kirjoilla on muitakin kirjoittajia kuin minä:

  • Miksi tietojärjestelmäprojekti epäonnistuu? (2010)
  • Onnistunut tietojärjestelmäprojekti (2011)
  • Reino ja Rauha Kykyrin esivanhemmat (2011)
  • Paras neuvoni johtamiseen ikinä (2012)
  • Tietohallinnon organisointi (2015)
  • VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2015 (2015)